tiistai 6. lokakuuta 2015

Toisinaan ei vaan mene ihan tuubiin

Inhoan julkisilla paikoilla vollottamista, mutta joskus kyyneleet eivät vain pysy sisällä. Olisi ihana pystyä kovettamaan itsensä ja hoitaa asiat sivistyneesti, mutta minkäs teet, kun pato aukeaa.

Viimeisin pillitykseni tapahtui eilen, kauppakeskus Sellossa. Päätin, että nyt on vihdoin korkea aika käyttää jouluna saamani lahjakortti Adam&Eveen. Sovin miehen kanssa, että tapaamme kauppakeskuksessa hänen töidensä jälkeen ja vaihdamme tyttösten hoitovuoron lennossa. Tässä rakennusajan tuoksinassa ei moiseen ylellisyyteen olisi ollutkaan varaa, mutta ihanainen lahjakortti antoi tämän mahdollisuuden ja fiilistelin sitä koko päivän.

Lopulta iltapäivä koitti. Ajelin Kirkkonummelta Leppävaaraan, kampesin tytöt autosta ulos ja hissiin, otin lahjakortin esille ja apua, jähmetyin kauhusta. Se oli ollut voimassa vain neljä kuukautta eli mennyt umpeen jo useita kuukausia sitten! Jatkoin kuitenkin, pala jo kurkussa, matkaani kauneushoitolaan, jossa sain kuulla, että en mitenkään pystyisi käyttämään lahjakorttia enää. Olisi kuulemma auttanut, jos olisin tullut edes vähän vähemmän myöhässä, mutta nyt lokakuussa oli mahdotonta. Omistajakin olisi kuulemma sanonut samoin, jos olisi ollut paikalla. Yritin sanoa, että vauva syntyi huhtikuussa, enkä ollut vatsoineni kykeneväinen moiseen hemmotteluun keväällä, mutta lopulta en pystynyt muuta kuin nieleskelemään ja nyökkäilemään, keräsin tytöt mukaani ja poistuin paikalta. Tietenkin ne kyyneleet valuen, äärimmäisen kiusallista.

Miehelle pahoittelin tapahtunutta ja sitä, kuinka surkea vaimo olen, kun en ihania lahjoja tajua ajallani käyttää. Pyysin myös, etten enää saisi kyseiseen myymälään lahjakortteja, sillä niiden voimassaoloaika ei sovi tällaiselle tumpelolle. Onneksi ymmärtäväinen mieheni halasi ja sanoi harmittelevansa vain sitä, että jäin hemmottelua vaille.

Jäin kuitenkin hiukan miettimään sitä, että olikohan tuo päätös kyseiselle pienyrittäjälle ollenkaan fiksu. Varaamani palvelu olisi nimittäin ollut 30€ lahjakorttia arvokkaampi, joten kassaan olisi kilahtanut euroja myös kortin ulkopuolelta. Nyt kassakone oli hiljaa, hoitolassa ei ollut näkyvissä muita asiakkaita, eikä tämäkään aio palata. Kaiken huipuksi kuulin äidiltäni, että hänen lahjakortissaan jäljelläolleet eurot oli vielä kesäkuussa huolittu - silloin kassalla oli tosin ollut itse yrittäjä.

No, omapa oli mokani. Eteenpäin vain. Arkipäivät ovat täynnä yllätyksiä; hassua, kivaa ja kiusallista voi sattua milloin tahansa. Sen tiedän esimerkiksi taas tästä aamusta, että päiväkodin siniset kengänsuojukset ovat petollisia. Koskaan et tiedä, milloin ne unohtuvat jalkaasi.

Syysterkkusin,
- Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti