Minusta on pöyristyttävää lukea, kuinka monet nuoret heiluvat älypuhelimiensa välityksellä netissä pitkin yötä chattaillen ja postaillen itsetään kuvia. Eikä pelkästään lukea, sillä näenhän omien lasteni puhelimiin öisin tulevasta viestitulvasta ihan faktat siinä meidän keittiötason nurkalla. Vaikken niitä viestejä erikseen availe enkä lue, tulee uusin viesti vilkahtamaan siihen puhelimen ruudulle hetkellisesti, jolloin näen hymiöt, tekstit ja toki myös lähettäjän nimen.
Meillä on jo pari vuotta ollut kotona sääntö, että puhelinten tulee olla yöllä alakerrassa keittiössä latauksessa, huoneisiin niillä ei ole mitään asiaa. Koska 9- ja 12-vuotiaat nukkuvat klo 21-07.30, puhelimet ovat lähes 11 tuntia heiltä pois käytöstä. Tänä aikana niihin on pahimmillaan tullut useita SATOJA viestejä. Myöhäisimmät vasta puolen yön jälkeen, alakoulu-ikäisillä. Tämä on käsittämätöntä.
Olen tietysti maininnut asiasta lasteni opettajille sekä kertonut kellonajat ja viestien määrät (nimiä mainitsematta) myös vanhempien FB-ryhmässä. Vastaukset ovat olleet hyvin kannustavia ja muutkin ovat sanoneet saman systeemin olevan heillä käytössä. Kuitenkin viestejä edelleen satelee, joten tässä taitaa päteä sama ongelma, kuin monessa muussakin: ne, joiden olisi syytä heristää korviaan, kohauttavat vain olkiaan. Harvoin koulussakaan haasteellisimpien tapauksien vanhemmat sinne vanhempainiltoihin vaivautuvat. Surullista.
Nämä minut näkemäni pilkahdukset ovat kuitenkin vain osa koko kauheutta. Nuoret liittyvät chat-ryhmiin ja keskustelevat ties keiden kanssa. Välillä saa kuulla ja lukea nuorten postanneen itsestään myös vähäpukeisia kuvia ja sopivan nettituttunsa kanssa tapaamisia. Instagramissa julkista profiilia pitävillä voi olla seuraajina keitä tahansa ja yksityiseenkin voi antaa hyväksynnän uudelle seurauspyynnölle, vaikkei tuntisi koko henkilöä. Yhdenkin kuvan postaaminen johonkin kuvapalveluun tai sen lähettäminen yhdelle ainoalle kaverille on jo peruuttamaton teko, sillä kuvaa on mahdotonta tai ainakin äärimmäisen vaikea enää saada pois. Sen uudelleenjakaminen kun on vain klikkauksen päässä. Kouluissa luennoidaan näistä vaaroista jo viidesluokkalaisille, mutta meneekö viesti perille? Jotenkin tuntuu vain, että soppa sen kuin laajenee.
Mikä ratkaisuksi? En osaa sanoa. Pitäisi ensin tietää, mistä syistä nuoret siellä roikkuvat ja miksi he saavat tai heillä on tarve käyttää puhelinta pitkin öitä. Tuntematta sen kummemmin kännykkäriippuvaisten yökukkujien taustoja, voisin veikkailla mahdollisiksi syiksi esimerkiksi läheisyydenkaipuuta, hyväksytyksitulemisen tarvetta, liikunnanpuutetta ja mahdollisesti myös päivän ravitsemuksellakin voi olla osansa, mikäli uni ei illalla tule.
Halikaa kotona vanhemmat lapsianne ja lapset vanhempianne. Jutelkaa päivän kuulumisista. Ulkoilkaa, juoskaa, pelatkaa, liikkukaa. Syökää säännöllisesti ja monipuolisesti. Ja jumankekka, jättäkää ne hemmetin luurit kauas makuuhuoneesta.
Avauduin. Kiitos ja anteeksi.
- Anna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti