Niinpä tein sen, millä homma aina muulloinkin lähtee rullaamaan. Kippasin kaappien sisällön maahan ja tadaa, ei auta muu kuin siivota, jos haluaa astella asunnossa eteenpäin. Harrastan samaa pyykkivuoren kanssa. Sen kun räjäyttää makkariin sängyn päälle, odottaa se siellä viimeistään nukkumaanmennessä ilahtunutta löytäjäänsä.
Mielestäni siivosin urheilukamppeet huolellisesti viimeksi kaksi (apua, jo!!!) vuotta sitten, mutta jostain syystä korien uumenista kaivautui esiin mitä retrompia virityksiä. Oli järjettömiä lörtsövirityksiä, joihin olisi mahtunut omat ja lainalapsetkin sisälle. Oli pesussa kutistuneita - käytän tätä selitystä vakavalla naamalla itselleni - trikoohumppatsumppa-juttuja, joihin en hyvällä tahdollakaan saanut itseäni mahtumaan. Oli reikää ja riekaletta, väriä ja väljähtänyttä.
Urakan jälkeen tuli hiki, mutta olipahan homma tehty. Omien vaatteideni osalta. One down, five to go... Täytynee tarkistaa perheen pelisääntökirjasta, kenen homma oikeasti on tonkia kenenkin vaatekaappi läpi. Taidan kylmän viileästi sihauttaa kuplivan tölkin auki, nostaa jalat olohuoneen pöydälle ja huudella muille ohjeita.
Nyt kun kaappiin muuten taas mahtuu, voisikin olla sopiva aika päivittää varastoa uuteen uskoon. Sillä ihan oikeasti, lenkille lähtiessä ei koskaan ole mitään päällepantavaa!
Nakujuoksut kunniaan,
- Anna ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti