torstai 18. toukokuuta 2017

Hirveetä haipakkaa!

Ovatko nämä ne ruuhkavuodet? Kun joka ilta on jotakin. Töitä, harrastuksia, koulutusta. Neljä lasta, kaksi aikuista. Kello käy, kevät etenee ja suunnistus- ja juoksumenot lisääntyvät.

Vähänkö on siistiä! Kuulit oikein. Tykkään tästä!

Älä silti ymmärrä väärin. Rakastan kotiani. Olen oikeastaan aivan kotihiiri. Mutta on tosi hauskaa, kun on innostavaa puuhaa. Perheen yhteisiä harrastuksia, lasten punaisia poskia, omaa liikkumista ja itsensä kehittämistä.


Niinä päivinä, kun olen illan asiakkaiden kanssa, järjestän yleensä kalenterista iltapäivän vapaaksi ja haen tytöt päiväkodista jo klo 15 mennessä, jotta ehdimme olla yhdessä hetkisen ennen iltakeikkaani. Sieltä kun saavun, he ovat jo nukkumassa.

Mutta kyllähän se organisointia vaatii. Mihin liikkuu yksi auto, liikkuuko toinen ollenkaan? Millä tytöt haetaan? Laatikkopyörällä vai onko matka jatkumassa suoraan johonkin harrastukseen? Yleensä kirjoitan sunnuntaina paperille ylös tulevan viikon menot ja aikataulut, jolloin pysymme itsekin paremmin mukana niissä. Ne auttavat myös miettimään ruokailua. Missä välissä syödään, jotta ruoka ei paina treenissä tai kisassa? Mitä syödään, mitä kisan jälkeen välipalaksi?


Välillä tulee pakostikin päällekkäisyyksiä. Silloin on pakko priorisoida ja pohtia vaihtoehto b:tä. Esimerkiksi kahtena tulevana maanantaina on tyttöjen päiväkotiryhmien kevätjuhlat. Niin pahalta kuin se tuntuukin, me kumpikaan vanhemmista emme pääse osallistumaan. On juoksukouluasiakkaita ja valmennustehtäviä suunnistusseurassa, jotka on lyöty kalenteriin jo aikapäiviä sitten. Mielestäni on asiallista pitää myös näistä sovituista asioista kiinni. Päiväkodin juhlien suhteen olen enemmän aamubileiden kannattaja, kun illat ovat tällaisella aktiivisella perheellä lähes sula mahdottomuus. Mutta eipä hätää - tukiverkostomme on vertaansa vailla. Tällä kertaa tytöt menevät juhliin isovanhempien kanssa. Vaikuttaa siltä, että kaikki osapuolet odottavat tapahtumia yhtä innoissaan, joten hyppään suosiolla yli kaikista huonoäiti-tunnelmista noiden kevätjuhlien suhteen :)


Kuulen usein, että onko pakko olla noin paljon menossa. Että eikö voisi vain olla. Miksi pitäisi? Jos tykkää siitä, mitä tekee? Aika aikaansa kutakin. Välillä on hullun hektisiä viikkoja, joiden jälkeen vapaailta tuntuu ruhtinaalliselta ja tulee tarpeeseen. Välillä taas on rauhallisempia jaksoja, jolloin vapaailtoina tulee järjestettyä kotia tai puutarhaa tai tehtyä jotakin muuta mukavaa. Koska joka päivä on liikuttava paitsi lasten, mielestäni myös aikuisten, ovat suunnistusharrastuksen mukanaantuomat valmiit treenit aivan mainioita. Perhe paikalle ja sportti päälle. Jos valmista treeniä ei ole, heilumme pihalla tai puistossa 2-4 lapsen kanssa, käymme pyörä- tai juoksulenkillä tai jos sää ei oikein suosi, teemme lihaskuntoharjoituksia sisätiloissa.


Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että mikä iltamenoista antaa energiaa ja mikä vie sitä. Jos joku juttu on energiasyöppö, suosittelen pohtimaan, onko se sen arvoista. Mitä muuta voisit sinä aikana tehdä? Kumpi on tärkeämpää? Pohdi ja punnitse, mitkä asiat ratkaisevat ja toimi sen mukaan. Muista myös, että samoin ei tarvitse toimia kuin muut. Se mikä yhdellä toimii, voi toisella vaikuttaa aivan päinvastoin.


Tsemppiä arkiseen aherrukseen!
- Anna <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti